Matkakertomus - Setomaa
Tuntematon Setomaa - matkakertomus 4.-6.9.20
Setukaiset ovat pieni alkuperäisheimo Viron kaakkoiskulmassa. Setukaisia asuu yhteensä Viron ja Venäjän alueella noin 15 000. Setomaa itse jakautuu Viron ja Venäjän välillä - 75% Setomaan alueesta kuuluu Venäjän federaatiolle ja noin yksi neljäsosa Virolle. Setukaisilla on oma murre (Venäjä on tunnustanut setukaisten murretta omana kielenä) ja toisin kuin Viron valtaväestö he ovat uskonnolta ortodokseja.
Suomenkielentaitoiset yleensä ymmärtävät setujen murretta enemmän kuin virolaiset. Setujen murteessa on paljon vaikutteita myös venäjän kielestä. Tarkkaan ei ole tiedossa kuinka paljon on hetkellä henkilöitä jotka osaavat puhua setukaisten murretta. Todennäköisesti Eestin puolella on paljon setukaisia jotka puhuvat ainoastaan eestin kieltä ja Venäjän puolella vastaavasti venäjää. Viron setukaiset ovat muuttaneet työn perässä asumaan muualle Viroon kuten Tarttoon, Tallinnaan, Pärnuun, jne.
Alunperin Setomaa on kuulunut Venäjän keisarikunnalle mutta Tarton rauhan sopimuksen mukaan Setomaa siirtyi vuonna 1920 Viron tasavallan alaisuuteen. Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana Setomaa oli Viron Petserimaan maakunta- Setomaan pääkaupunkin Petserin mukaan (nykypäivänä Venäjän Federaation alueella). Neuvostovallan aikakautena Petserin maakunta lakkautettiin ja Eestin puolelle jääneet Setomaan alueet liitettiin viereisiin Vöru ja Pölva maakuntiin. Venäjän Setomaa taas liitettiin Pihkovan oblastiin eli alueeseen.
Neuvostoliiton aikana tietysti käytännössä mitään rajaa ei ollut mutta vuonna 1991 setukaiset joutuivat päättämään jäävätkö he asumaan Venäjän federaation alueelle vai Eestin puolelle.
Suurin osa nuorista päättyivät Eestiin ja vanhempi sukupolvi jäi Venäjän puolelle.
Setomaa on jopa virolaisittain tuntematon alue johtuen Setomaan syrjäisestä sijannista.
Tästä linkistä Setomaan kartta jossa esillä myös Venäjän federaatiolle kuuluva osa Setomaasta.
Matkamme alkoi perjantaina Pärnusta ja matkalla Setomaalle vierailtiin myös Baltian korkeammalla paikalla "Suur Munamäki" 318m merenpinnasta mutta tornin korkeus on jopa 346,7m josta näkee noin 50km etäisyydelle ja hyvällä säällä voi pongata Petserin luostarin muureja Venäjän puolella. Matkalla Setomaalle poikettiin myös Vastseliinan piispanlinnan raunioilla vuodesta 1342. Obinitsan kylässä vierailtiin Setomaan kansallismuseossa jossa on esillä setukaiden taloja, työkaluja .ym
Illalla saavuttiin Värskan kaupunkiin ja majoituttiin kylpylähotelliin. Värska on tunnettu myös samannimisesta luonnollisesta kivennäisvedestä. Värskan kivennäisvesi virtaa noin 500m syvyydessä maan alla. Värskan kylpylässä on esillä eri suolapitoisia kivennäisvesiä eri syvyydeltä joita saa maistella ilmaiseksi. Meille oli varattu yksityinen vene jolla mentiin risteilylle Lämmijärvelle pitkin Eestin ja Venäjän federaation rajaa. Eestin ja Venäjän rajaa on piirretty aika mielivaltaisesti toisen maailmansodan jälkeen kuten kuvasta näkyy. Ajeltiin Kolpino saaren länsipuolelta ja kapteeni tuli välillä kannelle selittämään mistä maiden välinen rajaa menee.
Seuraavana aamuna ajettiin Värskasta Kolossovan kylään jossa tänä vuonna pidettiin setukaisen kuningaskunnapäivät. Matkalla poikettiin myös Venäjän federaation puolella - nimittäin ajettiin alueen läpi jonka nimi on Saatsen kenkä (viroksi Saatse saabas) ja jossa tie kulkee noin 1km Venäjän hallussa olevan alueen läpi. Saatsen kengän läpi voi ajaa moottoriajoneuvolla tai vaikkapa polkupyörällä mutta ei saa pysähtyä matkan aikana.
Lauantaina oli matkan kohokohta ja osallistuminen setukaisten vuoden tärkeimpään juhlaan: kuninkaan maanpäällisen haltijan valitsemiseen, parhaan setokaislaulajan palkitseminen jne.
Klo 12.00 alkaa varsinainen juhla, pidetään avajaispuheet. Koko iltapäivä meni mukavasti Setukaisten juhlissa Kolossovan kylässä. Alueella oli paljon myyntipistetitä, myydään käsitöitä ja setukaiden herkkuja ja ruokia ja koko ajan saimme seurata setokaisten keskenäisiä kilpailuja, esiintymisiä. Onneksi myös sää suosii juhlia koko juhlan aikana oli kuiva ja aurinkoinen syyskeli.